Belagian Leo ja Ludwig championeiksi Saksassa
Teksti: Mikko Murtonen
Belagian Leo ja Ludwig haettiin Valkealasta Helsinkiin Aleksis Kiven päivänä syksyllä 2004. Leo on punatabby (EUR d 22) ja veljensä Ludwig cremetabby (EUR e 22). Veljekset kotiutuivat hyvin uuteen ympäristöönsä, vaikka Ludwig aivan aluksi jäikin uuden kodin eteiseen suremaan. Kissat hankittiin lemmikeiksi, näyttelyuraa ei alkuun osattu ajatellakaan. Näyttelyelämän kannalta ”täysi-ikäisyyden” eli 10 kuukauden alkaessa lähestyä heräsi kuitenkin ajatus näyttelyn kokeilemisesta. Toukokuinen lauantai ERY-SYD:n näyttelyssä Hyvinkään Vanhassa villatehtaassa tutustutti kissanäyttelyn kulkuun. Kesäkuussa yhden näyttelypäivän harjoittelua laajennettiin PIROK:n näyttelyn yhteydessä hotelliyökokeilulla. Hotelliyö sujui muuten kivasti, mutta pienen hiekkalaatikon hiekoista puolet päätyi innokkaan kuopimisen myötä lattialle. Toiseen onnistuneeseen näyttelykokemukseen liittyneessä huumassa kolmanneksi etapiksi suunniteltu kaksi peräkkäistä päivää SUROK:n Kaapelitehtaan näyttelyssä tuntui liian kaukaiselta. Kesälomaakin oli koko heinäkuu, joten aikaa olisi panostaa Leoon ja Ludwigiin monella tavalla. Kissaliiton näyttelykalenteria selatessa kuitenkin kävi nopeasti selväksi, ettei Helsingin näyttelyä edeltäviin kotimaisiin näyttelyihin enää ollut mahdollisuutta ilmoittautua. Kissaliiton internetkotisivuilta oli kuitenkin kätevä linkki kansainvälisen kissaliiton FIFe:n näyttelykalenteriin, joka pursui näyttelymahdollisuuksia. |
Kuva 1: Belagian Leo (takana) ja Belagian Ludwig (edessä) rentoutuivat 1. näyttelypäivän jälkeen hotellihuoneen ikkunalla. Leo (behind) and Ludwig (front) relaxing after the first day at show in Weil am Rhein. Omistaja/Ägare/Owner: Mikko Murtonen. Kasvattaja/Uppfödare/Breeder: Cristina Andersson. Kuva/Bild/Photo: © Mikko Murtonen.
|
Alkumatkan mutkat
Neljäntoista ulkomaisen näyttelykaupungin joukosta valinta osui Saksan lounaisnurkassa sijaitsevaan Weil am Rheiniin, jossa 23.-24.7.05 järjestettyyn näyttelyyn ilmoittauduimme. Kotimaisiin näyttelyihin on ilmoittauduttava pääsääntöisesti viimeistään kuukautta aiemmin. Weil am Rheinin näyttelyn ilmoittautumisen määräaika oli kaksi viikkoa ennen näyttelyä.
Neljäntoista ulkomaisen näyttelykaupungin joukosta valinta osui Saksan lounaisnurkassa sijaitsevaan Weil am Rheiniin, jossa 23.-24.7.05 järjestettyyn näyttelyyn ilmoittauduimme. Kotimaisiin näyttelyihin on ilmoittauduttava pääsääntöisesti viimeistään kuukautta aiemmin. Weil am Rheinin näyttelyn ilmoittautumisen määräaika oli kaksi viikkoa ennen näyttelyä.
Kuva 2: Eva Wieland-Schilla piti Belagian Ludwigin pään muotoa ja profiilia erinomaisena. Eva Wieland-Schilla said Ludwig's head shape and profile were excellent. Omistaja/Ägare/Owner: Mikko Murtonen. Kasvattaja/Uppfödare/Breeder: Cristina Andersson. Kuva/Bild/Photo: © Patrik Floréen.
|
Näin ollen ehdimme juhannuksen aikoihin ilmoittautua, vaikka ilmoittautuminen ulkomaiseen näyttelyyn tulee kierrättää oman yhdistyksen kautta.
Matkavalmisteluihin kuului raivotautirokotuksen ottaminen reilua kuukautta ennen matkaan lähtöä. Samassa yhteydessä eläinlääkäri suositteli Ludwigille painonhallintaruokavaliota. Ruokavaliomuutoksella oli tarkoitus saada parisataa grammaa painoa alas ja turkkiin vieläkin parempi kiilto näyttelyyn mennessä. Oli sitten ruokavalion tai helteiden ansiota, paino putosi – myös jo entuudestaan solakalla Leolla. Palvelusväen painossa ei tapahtunut muutosta ainakaan parempaan. Weil am Rhein on Sveitsissä sijaitsevan Baselin rajanaapuri. Siksi luonnollisin matkareitti olisi ollut lento Baseliin. Lennot varattiin Hampurin kautta Baseliin. Pari päivää myöhemmin Finnair kuitenkin ilmoitti, että Helsingistä Hampuriin lento sujuu ongelmitta, mutta Hampurista Baseliin yhteistyökumppanina oleva Swiss ottaakin matkustamoon kahden kissan sijasta vain ja ainoastaan yhden. Euroopan unionin ulkopuolella kissojen kanssa vierailuun liittyvät kuviot oli jo ehditty selvittää, kun suunnitelmaa pitikin muuttaa. Lento otettiin Müncheniin, jossa yöpymisen jälkeen vuokrattiin auto ja ajeltiin vajaat 500 km Weil am Rheiniin. Tulipahan nähtyä Schwarzwaldiakin. |
Bonjour British Bleu Näyttely järjestettiin vapaa-aikakeskus Impulsivissa. Näyttelyt olivat noin puolet suomalaisia pienemmät. Näyttelyluettelosta löytyi vajaat kolmesataa kissaa. Yllätys oli suuri, kun eläinlääkärin tarkastuksessa Kissaliiton rotukirjat provosoivat eläinlääkärin puhumaan suomea. Hän oli Sveitsissä asuva suomalainen. Yllätykset jatkuivat, kun näyttelyhäkkien sisustamisen jälkeen ehdimme istahtaa ja perehtyä tarkemmin näyttelyluetteloon. Se, että Leo ja Ludwig olivat ainoat eurooppalaiskissat, ei kotimaassa hankitun briiffauksen jälkeen ollut mikään yllätys. Järkytyksen aiheutti se , että poikien maineikkaan punatabbyäidin EC Silkkiturkin Freian (DM) sijasta äidiksi oli kirjattu toistaiseksi meille tuntematon suuruus Topolina von Haus am Ring. Äidin väärin luetteloitu nimi ei olisi ehkä tuntunut muuten niin pahalta, mutta lilatabbybritin jälkeläisiksi Leoa ja Ludwigia oli vaikea hyväksyä. Toisaalta tuomari Toini Tikkanen oli arvioinut Hyvinkään näyttelyssä Ludwigin rakenteeltaan kookkaaksi, hyvin vankaksi ja melkein brittimäiseksi – sitä lausuntoa pidimme näyttelynoviiseina kyllä kaikesta huolimatta kohteliaisuutena, vaikka Weil am Rheinissa britin virheellinen yhdistäminen poikiin tuntui asiantuntemattomalta. |
Kuva 3: Fabio Brambilla piti Belagian Leon lyhyestä ja suljetusta turkinlaadusta sekä selvärajaisesta tabbykuviosta. Fabio Brambilla liked Leo's short coat quality and clear tabby markings. Omistaja/Ägare/Owner: Mikko Murtonen. Kasvattaja/Uppfödare/Breeder: Cristina Andersson. Kuva/Bild/Photo: © Patrik Floréen.
|
Weil am Rheinissa näyttelyhäkkien järjestäminen kehiin tuntui miellyttävältä. Näyttelyhäkkien muodostaman kehän sisällä näytteilleasettajat saivat rentoutua ja pitää tavaransa tilapäisesti vaikkapa kaaoksessa. Yleisö pääsi vapaasti tutustumaan näytteillä oleviin kissoihin, kun häkkien edessä ei ollut perinteisen suomalaisen rivinäyttelyn tyylistä omistajien muuria retkeilytuoleissaan. Yleisökäytävien siisteyttä korosti myös se, että näyttelyhäkkipöytien yleisökäytävän puoleista reunaa kiersi pöytäliinan tyyppisesti roikkuva peite, joka suojasi taakseen häkkipöytien alle sijoitetut näytteilleasettajien tavarat. Erittäin raikkaan vaikutuksen tekivät myös häkkien päälle asetetut rotukyltit, jotka helpottivat näyttelyssä suunnistamista mukavasti. Seisovan eurooppalaiskissan korkuinen ja koko pituuteensa venyttelevän kissan pituinen kyltti ”Europ. Kurzhaar” teki Leon ja Ludwigin häkkien päällä poikien rodun yksiselitteisen selväksi.
Leo ja Ludwig oli sijoitettu väriläiskiksi kartusiaanien harmaaseen (vai pitäisiköhän sanoa siniseen) joukkoon. Sunnuntaina oli kartusiaanien erikoisnäyttely ja siksi rodun edustajia oli lähes neljäkymmentä. Kartusiaaneja tuli runsaasti rajan takaa niin Ranskasta kuin Sveitsistäkin. Olisi pitänyt tutustua näyttelypaikan maantieteeseen paremmalla ajatuksella, että olisi tullut pyydettyä Kadi Myllykseltä eurooppalaisesitteitä saksankielisten lisäksi ainakin ranskankielisinä. Eurooppalaisesitteet tekivät hyvin kauppansa sillä vain pari jäi ylimääräisiksi. Yleisö työnsi sormiaan häkkeihin niin uutterasti, että tilanne piti rauhoittaa hankkimalla ikkunamuovit häkkien yleisöfasadien eteen. Merkittävä osa häkeistä oli suojattu muoviesiripuin.
Monipuolinen näyttelyanti
Sveitsiläinen neljän kategorian tuomari Alfred Wittich arvosteli Leon lauantaina ja Ludwigin sunnuntaina. Wittich piti pojissa kaikkea erinomaisena ja molemmat pääsivät mukaan parhaan uroksen valintaan. Valinta ei osunut kummankaan kohdalle, mutta perustelut jäivät mysteeriksi, kun Wittich ei pitänyt kovin runsassanaista showta. Wittichin maannainen Eva Wieland-Schilla ei ottanut Ludwigia lauantaina parhaansa valintaan mukaan eikä mikään ihme, kun Ludwig ujosteli ensimmäisenä ulkomaannäyttelypäivänään arvostelupöydällä silmin nähden. Leon arvioi sunnuntaina italialainen Fabio Brambilla, joka halusi nähdä pojan myös parhaita uroksia valitessaan. Brambillan paras oli ansaitusti punainen burma.
Leo ja Ludwig valmistuivat lauantaina 23.7.05 championeiksi. Ruusukkeita ei jaettu automaattisesti vaan sen sai halutessaan ostaa. Matkamuistoiksi hankittiin juhlavat Saksan kansallisväreissä hehkuvat championruusukkeet. Sunnuntaina 24.7.05 ansaittiin ensimmäiset CACIB-sertifikaatit, mikä teki Leolle ja Ludwigille mahdolliseksi international championeiksi valmistumisen SUROK:n näyttelyn yhteydessä järjestetyssä eurooppalaisten erikoisnäyttelyssä.
Näyttelyn järjestäneen yhdistyksen 1. DEKZV e.V. puheenjohtaja Waltraut Sattler halusi lauantaina kohottaa kuohuvan maljan kaukaisesta Suomesta saakka tulleille näyttelyvieraille. Samalla oli mahdollisuus kuulla Saksan ilmeisen hajallaan olevasta rotukissayhdistyskuviosta, mikä selitti osaltaan näyttelyn kodikkaan pienen koon. Sunnuntain paneelin päätteeksi yllätyksen aiheutti se, kun lavalle kuulutettiin saksaksi Leon ja Ludwigin numeroilta kuullostavia kissoja. Epäilymme vahvistivat todeksi innokkaina viittelöivät naapurihäkkien kartusiaanien omistajat. Kissat kainalossa kiiruhdettiin estradille. Saimme kaukaisina vieraina erikoispalkinnon, jonka oli lahjoittanut freiburgilainen Pyhän birman omistaja. Kiitoskäynnillä selvisi, että rouva Dresselin mies oli suuri Skandinavian ihailija ja tämä oli innoittanut lahjoittamaan erikoispalkinnoksi näyttelyvarustukseksi soveltuvan kevytrakenteisen iglun. Huomaavaisuus lämmitti kovasti mieltä.
Leo ja Ludwig oli sijoitettu väriläiskiksi kartusiaanien harmaaseen (vai pitäisiköhän sanoa siniseen) joukkoon. Sunnuntaina oli kartusiaanien erikoisnäyttely ja siksi rodun edustajia oli lähes neljäkymmentä. Kartusiaaneja tuli runsaasti rajan takaa niin Ranskasta kuin Sveitsistäkin. Olisi pitänyt tutustua näyttelypaikan maantieteeseen paremmalla ajatuksella, että olisi tullut pyydettyä Kadi Myllykseltä eurooppalaisesitteitä saksankielisten lisäksi ainakin ranskankielisinä. Eurooppalaisesitteet tekivät hyvin kauppansa sillä vain pari jäi ylimääräisiksi. Yleisö työnsi sormiaan häkkeihin niin uutterasti, että tilanne piti rauhoittaa hankkimalla ikkunamuovit häkkien yleisöfasadien eteen. Merkittävä osa häkeistä oli suojattu muoviesiripuin.
Monipuolinen näyttelyanti
Sveitsiläinen neljän kategorian tuomari Alfred Wittich arvosteli Leon lauantaina ja Ludwigin sunnuntaina. Wittich piti pojissa kaikkea erinomaisena ja molemmat pääsivät mukaan parhaan uroksen valintaan. Valinta ei osunut kummankaan kohdalle, mutta perustelut jäivät mysteeriksi, kun Wittich ei pitänyt kovin runsassanaista showta. Wittichin maannainen Eva Wieland-Schilla ei ottanut Ludwigia lauantaina parhaansa valintaan mukaan eikä mikään ihme, kun Ludwig ujosteli ensimmäisenä ulkomaannäyttelypäivänään arvostelupöydällä silmin nähden. Leon arvioi sunnuntaina italialainen Fabio Brambilla, joka halusi nähdä pojan myös parhaita uroksia valitessaan. Brambillan paras oli ansaitusti punainen burma.
Leo ja Ludwig valmistuivat lauantaina 23.7.05 championeiksi. Ruusukkeita ei jaettu automaattisesti vaan sen sai halutessaan ostaa. Matkamuistoiksi hankittiin juhlavat Saksan kansallisväreissä hehkuvat championruusukkeet. Sunnuntaina 24.7.05 ansaittiin ensimmäiset CACIB-sertifikaatit, mikä teki Leolle ja Ludwigille mahdolliseksi international championeiksi valmistumisen SUROK:n näyttelyn yhteydessä järjestetyssä eurooppalaisten erikoisnäyttelyssä.
Näyttelyn järjestäneen yhdistyksen 1. DEKZV e.V. puheenjohtaja Waltraut Sattler halusi lauantaina kohottaa kuohuvan maljan kaukaisesta Suomesta saakka tulleille näyttelyvieraille. Samalla oli mahdollisuus kuulla Saksan ilmeisen hajallaan olevasta rotukissayhdistyskuviosta, mikä selitti osaltaan näyttelyn kodikkaan pienen koon. Sunnuntain paneelin päätteeksi yllätyksen aiheutti se, kun lavalle kuulutettiin saksaksi Leon ja Ludwigin numeroilta kuullostavia kissoja. Epäilymme vahvistivat todeksi innokkaina viittelöivät naapurihäkkien kartusiaanien omistajat. Kissat kainalossa kiiruhdettiin estradille. Saimme kaukaisina vieraina erikoispalkinnon, jonka oli lahjoittanut freiburgilainen Pyhän birman omistaja. Kiitoskäynnillä selvisi, että rouva Dresselin mies oli suuri Skandinavian ihailija ja tämä oli innoittanut lahjoittamaan erikoispalkinnoksi näyttelyvarustukseksi soveltuvan kevytrakenteisen iglun. Huomaavaisuus lämmitti kovasti mieltä.
Kuva 4: IC Belagian Leo (punatabby, EUR d 22) tutki hotellihuoneiden sängyt päältä, mutta erityisesti alta. IC Belagian Leo (EUR d 22) checked the beds of hotel rooms. Omistaja/Ägare/Owner: Mikko Murtonen. Kasvattaja/Uppfödare/Breeder: Cristina Andersson. Kuva/Bild/Photo: © Mikko Murtonen.
|
Kissamatkailun autuus
Sunnuntai-iltana palattiin Pohjois-Sveitsin moottoriteitä pitkin yöksi Münchenin lentokenttähotelliin. Tulipahan ajettua pieni matka Itävallankin puolella. Matkanteko venähti loppupäästään, kun pimeässä ja sateessa eksyttiin ajelemaan noin tunti harhaan. Ei ihme, että kissat kävivät loppumatkasta levottomiksi. Viimeisen matkayön hotellihuone oli tasokas ja siellä olisi nukkunut vaikka kuinka pitkään. Aamulentoa ennen oli vielä tankattava ja palautettava vuokra-auto, joten muutaman tunnin yöunien jälkeen ei ollut mahdollisuutta ehtiä edes aamupalalle. Leo ja Ludwig hyödynsivät maksimaalisesti viimeisenkin hotellihuoneen vaikeimmat piilopaikat ja oli suorastaan ihme, että heidät saatiin matalan vuoteen alta mukaan lentokentälle. Tampereelta opittuna mukaan oli otettu täysimittainen hiekka-astia ja hiekat pysyivät hyvin koko matkan astiassaan. Kissat olivat erinomaisen tervetulleita saksalaishotelleihin ja kissoista perityt lisämaksut olivat sopivan suuruisia, 8-12 € kissalta per yö. Myös Finnairin kissoista perimä ylipainomaksu 5 €/kg suuntaansa oli siedettävä. Leo ja Ludwig painoivat kantokasseineen yhteensä 13 kg joten kissojen lennot maksoivat yhteensä 130 €. Hinta tuntui niin kohtuulliselta, että tuli innostuttua jo |
uuden Saksan matkan suunnitteluun syksyksi. Suunnitelma eteni niin pitkälle, että tehtiin jo lentovarauskin. Finnair vahvisti paria päivää myöhemmin, että lennoilta löytyy tilaa kissoille. Vahvistuksen yhteydessä todettiin, että ylipainomaksun sijasta kissoista peritäänkin erikoismatkatavaran maksu 14 €/kg. Kissojen lennot olisivat siis tulleet maksamaan lähes kolminkertaisesti sen, mitä varausta tehdessä tuli luultua. Kissojen lennot olisivat maksaneet saman kuin isäntien – matka päätettiin perua. Finnairin virkailija otti osaa onnittelemalla asiakkaan eduksi tapahtuneesta virheestä. Kovasti vaan ihmetyttää, miten veloitus oli johdonmukaisesti virheellinen niin Helsinki-Vantaalla kuin Münchenin lentokentällä. Helsinki-Vantaan eduksi on laskettava selkeästi nopea palvelu ylipainomaksun hoitamisessa. Münchenissä virkailija käytti haastavaan 65 € perimiseen lähes puoli tuntia, mikä mahdollisesti selittää korkeamman kissataksan tarpeen… Onneksi tuli saatua vinkki suhteellisen edullisista bussiryhmämatkoista Balttian ja Pietarin näyttelyihin.
Home sweet home
Leo ja Ludwig selvisivät Weil am Rheinin matkasta kunniakkaasti. Leo oli vähäisessä määrin levoton ensimmäisessä lentoon nousussa. Paluulento sujui rauhallisesti veljeksiltä. Hotellihuoneet hyväksyttiin yllättävän hyvin väliaikaiseksi kodiksi. Etenkin hotellihuoneiden ikkunalaudat saivat molemmat pojat rentoutumaan. Ruoka maistui matkalla kohtalaisesti, mutta selkeästi huonommin kuin kotiolosuhteissa. Oli ilo huomata, kuinka Leo ja Ludwig arvostivat matkalta kotiin palaamista. Weil am Rhein oli erinomainen kokemus ja ulkomaan näyttelymatkalle lähtemisen kynnyksenä ovat jatkossa enää kustannukset.
Lämpimät kiitokset Belagian kissalan kasvattaja Cristina Andersonille, joka on ahkerasti vastannut näyttelytoimintaan liittyviin kysymyksiin ja kannustanut mukaan näyttelyihin.
Tämä artikkeli on julkaistu Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n hallituksen luvalla. Julkaistu aiemmin Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n jäsenlehdessä Serry 3/2005.
Home sweet home
Leo ja Ludwig selvisivät Weil am Rheinin matkasta kunniakkaasti. Leo oli vähäisessä määrin levoton ensimmäisessä lentoon nousussa. Paluulento sujui rauhallisesti veljeksiltä. Hotellihuoneet hyväksyttiin yllättävän hyvin väliaikaiseksi kodiksi. Etenkin hotellihuoneiden ikkunalaudat saivat molemmat pojat rentoutumaan. Ruoka maistui matkalla kohtalaisesti, mutta selkeästi huonommin kuin kotiolosuhteissa. Oli ilo huomata, kuinka Leo ja Ludwig arvostivat matkalta kotiin palaamista. Weil am Rhein oli erinomainen kokemus ja ulkomaan näyttelymatkalle lähtemisen kynnyksenä ovat jatkossa enää kustannukset.
Lämpimät kiitokset Belagian kissalan kasvattaja Cristina Andersonille, joka on ahkerasti vastannut näyttelytoimintaan liittyviin kysymyksiin ja kannustanut mukaan näyttelyihin.
Tämä artikkeli on julkaistu Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n hallituksen luvalla. Julkaistu aiemmin Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n jäsenlehdessä Serry 3/2005.