Eurooppalaisneiti kylässä
|
Teksti: Mikko Murtonen
Sanonta ”kuin Vilkkilässä kissoja” antaa ymmärtää, että kissoja sikiää suorastaan itsestään. Ihan noin helppoa se ei kuitenkaan rotukissojen kanssa ole, mutta tätä voi olla vaikea uskoa, ellei ole lähemmin tutustunut kasvattamisen kiemuroihin. Tutustuimme EC Belagian Ludwigin vanavedessä sulhaskissan tiukasti säädeltyihin kuvioihin. Esileikit Urostemme käyttö siitokseen oli tullut mieleen, sillä näyttelytuomareiden arvioita kuunnellessamme olimme vakuuttuneita siitä, että pojillamme oli paljon erinomaisia Eurooppalaisen ominaisuuksia. Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n kotisivuista vastaava Jaana kannusti siitosuralle perustamalla sekä Leolle että Ludwigille omat sähköpostiosoitteet leo@eurooppalaiskissat.net ja ludwig@eurooppalaiskissat.net tyttöpostia varten. Sähköpostiosoitetta ei voinut ottaa kissalan nimelle, kun ainakaan toistaiseksi meillä ei ole ”virallista” kissalaa. EC Belagian Leo (EUR d 22) sai nettimarkkinoilla hiukan huomiota osakseen, kokonaisen kahden henkilökohtaisen meilin verran. EC Belagian Ludwigin (EUR e 22) linja ei lämmennyt. |
Rakkaudella, EC Belagian Ludwig (EUR e 22). With love, EC Belagian Ludwig (EUR e 22). Omistaja/Ägare/Owner: Mikko Murtonen. Kasvattaja/ Uppfödare/Breeder: Cristina Andersson. Kuva/Bild/Photo: © Mikko Murtonen.
|
En muista tarkalleen ottaen, missä näyttelyssä IC Feronian Lilium Candidumin (EUR n 24) eli Lillin kasvattaja Anna Honkanen avautui tunnustaen katselleensa Ludwigiamme sillä silmällä. Tiesin Annan olevan pitkän linjan kissaharrastaja ja kasvattaja, minkä vuoksi kiinnostuksen kuuleminen tuntui suorastaan imartelevalta. Toisaalta pian mieleen nousi myös suru. Ihmettelin hiljaa mielessäni, miksi veljeksistämme juuri Ludwig kiinnosti Annaa Lillin mahdollisena sulhasena eikä omasta mielestämme kissamaisempi Ludwigin veli Leo.
Kuninkaallinen pariuttaminen
Tapasimme Annaa harvakseltaan näyttelyissä ja aika ajoin vaihdoimme ajatuksia myös Lillin ja Ludwigin tutustuttamisesta. Annan valinta oli hyvin selkeä ja johdonmukainen. Ludwig kiinnosti nimenomaan takuuvarman turkin väriin liittyvän diluutiotekijän vuoksi. Ludwigin kanssa pääsisi tutkimaan Lillin mahdollista diluutiotekijäkantajuutta. Minua puhutteli kovasti se, että rotukissaparien muodostamisessa oli tiukka harkinta taustalla ja tunteiluni Leon suhteen väistyi pikkuhiljaa. Tai kyllähän Leon käyttäminen siitokseen olisi ollut vahvoilla itse keksimilläni järkisyillä perusteltu – Leo on luonteeltaan kissamaisen utelias ja rohkea. Sitä en kyllä tosin tiedä kuinka periytyvää sorttia luonteenpiirteet ovat varsinkin kun Ludwig on selvästi Leoa ujompi, vaikka ovat samasta pentueesta.
Vähitellen syntyi kuninkaallisen pariutumisen tyyliin asianomaisten kissojen edustajien kesken suullinen sopimus siitä, että Lillistä ja Ludwigista tehdään pari. Siinä sivussa olin perehtynyt kissojen lisääntymiseen lukemalla eläinlääkäri Helena Koskentalon kirjoittaman Kissankasvattajan käsikirjan. Kirja on erinomaisen selkeä esitys kissojen kasvatukseen liittyvistä kysymyksistä. Yleistajuisuudestaan huolimatta kirja paneutuu riittävän perusteellisesti olennaisiin kysymyksiin. Kokeneet kasvattajat toki kaipaavat varmasti paljon syvällisempää tietoa, mutta aloittelevalle siitosuroksen omistajalle kirjalla oli suuri anti. Ludwig käytettiin kirjan ohjeiden mukaisesti eläinlääkärissä jalostusverikokeissa ja hänet todettiin vaatimusten mukaisesti sekä FIV- että FeLV-negatiiviseksi. Samalla selvisi myös veriryhmäksi A. Rotukirjassa oli kivesten laskeutumisesta merkintä alle puolivuotiaana, mikä piti varmistaa uudella aikuisikäisen merkinnällä.
Kuninkaallinen pariuttaminen
Tapasimme Annaa harvakseltaan näyttelyissä ja aika ajoin vaihdoimme ajatuksia myös Lillin ja Ludwigin tutustuttamisesta. Annan valinta oli hyvin selkeä ja johdonmukainen. Ludwig kiinnosti nimenomaan takuuvarman turkin väriin liittyvän diluutiotekijän vuoksi. Ludwigin kanssa pääsisi tutkimaan Lillin mahdollista diluutiotekijäkantajuutta. Minua puhutteli kovasti se, että rotukissaparien muodostamisessa oli tiukka harkinta taustalla ja tunteiluni Leon suhteen väistyi pikkuhiljaa. Tai kyllähän Leon käyttäminen siitokseen olisi ollut vahvoilla itse keksimilläni järkisyillä perusteltu – Leo on luonteeltaan kissamaisen utelias ja rohkea. Sitä en kyllä tosin tiedä kuinka periytyvää sorttia luonteenpiirteet ovat varsinkin kun Ludwig on selvästi Leoa ujompi, vaikka ovat samasta pentueesta.
Vähitellen syntyi kuninkaallisen pariutumisen tyyliin asianomaisten kissojen edustajien kesken suullinen sopimus siitä, että Lillistä ja Ludwigista tehdään pari. Siinä sivussa olin perehtynyt kissojen lisääntymiseen lukemalla eläinlääkäri Helena Koskentalon kirjoittaman Kissankasvattajan käsikirjan. Kirja on erinomaisen selkeä esitys kissojen kasvatukseen liittyvistä kysymyksistä. Yleistajuisuudestaan huolimatta kirja paneutuu riittävän perusteellisesti olennaisiin kysymyksiin. Kokeneet kasvattajat toki kaipaavat varmasti paljon syvällisempää tietoa, mutta aloittelevalle siitosuroksen omistajalle kirjalla oli suuri anti. Ludwig käytettiin kirjan ohjeiden mukaisesti eläinlääkärissä jalostusverikokeissa ja hänet todettiin vaatimusten mukaisesti sekä FIV- että FeLV-negatiiviseksi. Samalla selvisi myös veriryhmäksi A. Rotukirjassa oli kivesten laskeutumisesta merkintä alle puolivuotiaana, mikä piti varmistaa uudella aikuisikäisen merkinnällä.
Kuva 2: EC Belagian Ludwig (EUR e 22) tutustui morsiameensa IC Feronian Lilium Candidumiin (EUR n 24) ensin katsomalla kauempaa. EC Belagian Ludwigin omistaja Mikko Murtonen ja kasvattaja Cristina Andersson. IC Feronian Lilium Candidumin omistaja ja kasvattaja Anna Honkanen. Kuva: © Mikko Murtonen.
|
Häähuone kuntoon
Siitosajankohdan järjestyminen tuntui kerrassaan monimutkaiselta. Järjestelyihin oli vaikuttamassa useita tekijöitä eikä vähiten se, että Lilli asuu sijoitettuna Anun luona. Anulla oli keväällä huollettavanaan brittipentue ja oli ymmärrettävää, että ennen uutta pentuetta Anu tarvitsi latautumisaikaa. H-hetken siirtyessä asetimme omien elokuisten kotijuhliemmekin vuoksi siitosajankohdalle toiveita, ettei naisiin pääsyyn liittyvä jälkimerkkailun riski vaan toteutuisi juuri juhliemme alla. Loppujen lopuksi Eurooppalaisneidin vierailuajankohta vahvistui juuri kriittiseen ajankohtaan heinä-elokuun vaihteeseen. Hetkeä oli odotettu niin antaumuksella, että esteet vaan unohdettiin – tunne jätti järkeilyn varjoonsa. Olimme juuri kotiutuneet SUROK:in kesänäyttelystä, kun Anna soitti ja totesi Lillin näyttäneen juoksun merkkejä. Vierailun alku lyötiin lukkoon heti seuraavaksi illaksi. Alkoi kiihkeä häähuoneen valmistelu. Kahden leikkaamattoman uroksen taloudessa oli olennaisen tärkeää valmistella häävierailu siten, ettei Leolla olisi pienintäkään mahdollisuutta päästä sekaantumaan Lilliin. Kotimme pohjaratkaisu teki mahdolliseksi keittiön ja |
ruokailutilan erottamisen muista huoneista. Toisesta suunnasta välieteinen ja toisesta suunnasta kylpyhuone toimivat puskurivyöhykkeinä, joihin kellään kissalla ei ollut pääsyä. Ruokailutilan kaappien eteen täytettiin matkalaukut kissanhiekkapaketeilla estämään kaappien ovien availun ja kaappeihin piiloutumisen. Häähuoneeseen raahattiin myös pieni raapimapuu kahden kissavessan lisäksi. Matot kasattiin häähuoneesta kokonaan pois.
Ei kiimaa ensisilmäyksellä
Siitosuroksen omistajan sitoumus oli mennyt jo keväällä oman rotukissayhdistyksen sihteerin kautta Kissaliittoon, mutta varmemmaksi vakuudeksi rustattiin vielä uusi ilmoitus. Ongelma siitosuroksen omistajan sitoumuksen suhteen on se, ettei sen perille menemisestä saa mitään vahvistusta. Kissaliiton sivuilla luvattiin oman yhdistyksen sihteerin lähettävän jotain kirjallista materiaalia, kun sitoumus oli käsitelty, mutta mitään materiaalia ei kuulunut. Sittemmin kävi ilmi, ettei rotukissayhdistykseni sihteeri tiennyt ko. menettelytavasta ja lähetettäväksi tarkoitettu materiaali oli käytännössä löydettävissä Kissaliiton kotisivuilla. Tietosuojalainsäädäntö varmaankin kieltää julkaisemasta sitoumuksen tehneiden siitosurosten omistajien nimiä internetissä. Jokin keino kuitenkin pitäisi kehittää oman sitoumuksen tarkistamiseksi ja tarkistamismahdollisuus kiinnostaisi varmasti myös kasvattajia.
Lilli saapui sovittuna iltana. Hänet päästettiin ensin itsekseen tutustumaan tuleviin häähuoneisiin. Sillä välin Lillin kasvattaja Anna tarkisti rekisterikirjan ja jalostustestien tulokset, joista annettiin tarvittavat kopiot. Lisäksi Anna varmisti omin käsin Ludwigin kivesten laskeutuneisuuden. Linjauksista astutuspalkkion suhteen oli keskusteltu jo aiemmin. Anna ihaili ääneen, kuinka miehekäs kolli Ludwig olikaan, mikä hiveli kovasti kollin kotiväen mieltä.
Ei kiimaa ensisilmäyksellä
Siitosuroksen omistajan sitoumus oli mennyt jo keväällä oman rotukissayhdistyksen sihteerin kautta Kissaliittoon, mutta varmemmaksi vakuudeksi rustattiin vielä uusi ilmoitus. Ongelma siitosuroksen omistajan sitoumuksen suhteen on se, ettei sen perille menemisestä saa mitään vahvistusta. Kissaliiton sivuilla luvattiin oman yhdistyksen sihteerin lähettävän jotain kirjallista materiaalia, kun sitoumus oli käsitelty, mutta mitään materiaalia ei kuulunut. Sittemmin kävi ilmi, ettei rotukissayhdistykseni sihteeri tiennyt ko. menettelytavasta ja lähetettäväksi tarkoitettu materiaali oli käytännössä löydettävissä Kissaliiton kotisivuilla. Tietosuojalainsäädäntö varmaankin kieltää julkaisemasta sitoumuksen tehneiden siitosurosten omistajien nimiä internetissä. Jokin keino kuitenkin pitäisi kehittää oman sitoumuksen tarkistamiseksi ja tarkistamismahdollisuus kiinnostaisi varmasti myös kasvattajia.
Lilli saapui sovittuna iltana. Hänet päästettiin ensin itsekseen tutustumaan tuleviin häähuoneisiin. Sillä välin Lillin kasvattaja Anna tarkisti rekisterikirjan ja jalostustestien tulokset, joista annettiin tarvittavat kopiot. Lisäksi Anna varmisti omin käsin Ludwigin kivesten laskeutuneisuuden. Linjauksista astutuspalkkion suhteen oli keskusteltu jo aiemmin. Anna ihaili ääneen, kuinka miehekäs kolli Ludwig olikaan, mikä hiveli kovasti kollin kotiväen mieltä.
|
Ludwig tajusi hyvin pian häähuoneeseen päästyään, että huoneessa oli vieras kissa. Tuntui aivan käsittämättömältä, että Ludwig ymmärsi hyvin pian vieraan kissan olevan tyttö. Sellaista livertelyä Ludwigin suusta ei oltu koskaan kuultu, aivan eri sävel ääntelyssä kuin Leon kanssa seurustellessa.
Pariskunta jätettiin tutustumaan toisiinsa ja häävieraat nauttivat Ekbergin leipomaa hääkakkua. Annalle viestitettiin tekstarilla myöhemmin illalla: ”Lillin ja Ludwigin ilta jatkuu seesteisissä merkeissä. Katselevat toisiaan, morsian takapuoli kaapin alla ? Leo nauttii olkkarin tolpan päällä rauhasta.” Seuraavana aamuna raportoitiin: ”Huomenta. Parin suhde on vakaasti käpälöintilinjalla. Morsian piilottelee kaapin alla ja sulhokin etsiskelee ajoittain pakopaikkaa/-tietä. Emme tiedä, haistoiko Leokin tytön käryä, kun yritti yöllä vimmatusti kaivautua suljettujen ovien alitse ja mourusi kovasti, aamulla hänellä parempi rauha.” Voi sitä piehtarointiaToisena iltana Ludwigista tehtiin jo havainto Lillin niskassa. Herran jalan polkeminen vaan ei saanut neidin takapuolta nousemaan. Anna lohdutteli tekstiviestissään toiminnan kuulostavan jo lupaavalta ja hän uskoi Ludwigin ymmärtävän, miten toimia Lillin muuttuessa suostuvaiseksi. Kello 22 osuimme paikalle tositoimien aikaan. Lillin ensimmäinen astumisen päättymiseen liittyvä urina oli juhlava hetki. Astumista seurannut Lillin hulluna piehtarointi lattialla välillä hännäntyveään nuollen oli hämmentävä kokemus. Pyöriskelyä kesti ainakin viisi minuuttia. Tuntia myöhemmin pariskunta otti uusiksi ruokapöydällä – kierimisvaiheeseen Lilli hakeutui lattialle, ehdottomasti turvallisinta niin. Kolmas näytös tulikin jo nopeammin puolen tunnin kuluttua toisesta. Kolmannen kerran jälkeen saatoimme alkaa harkita jo nukkumaanmenoa, kun pariskunta näytti kerran osaavan homman. Annakin kannusti jälleen tekstiviestillä: ”Kuulostaa siltä, että pariskunta voi viettää romanttisen yön ihan keskenään.” Ei makeaa mahan täydeltä Kaikki päättyy aikanaan. Lilli vietti Ludwigin vieraana kolme yötä. Morsiamen vauhti oli hetkeä ennen eroa vielä yhtä villiä kuin parisuhteen syttyessä. Ludwig oli sen sijaan kolmannen yön jälkeen selvästi väsynyt eikä Lillin keimailu enää oikein jaksanut sytyttää. Annalle näytettiin todistusaineistoksi saadut kamerakännykällä otetut lyhyet videopätkät hääöiden parhaista paloista. Kahden vasta-alkajan ensikohtaaminen oli mennyt ihan oikeaoppisesti. Kyllä kiima kissan toisen niskaan ajaa. |
Kuva 3: Vähitellen EC Belagian Ludwig (EUR e 22) rohkeni hellimään IC Feronian Lilium Candidumia (EUR n 24). EC Belagian Ludwigin omistaja/ägare/owner Mikko Murtonen ja kasvattaja/uppfödare/breeder Cristina Andersson. IC Feronian Lilium Candidumin omistaja ja kasvattaja/ägare och uppfödare/owner and breeder Anna Honkanen. Kuva/Bild/Photo: © Mikko Murtonen.
Kuva 4: EC Belagian Ludwig (EUR e 22) piti erityistä huolta IC Feronian Lilium Candidumin (EUR n 24) hännän tyvestä. EC Belagian Ludwigin omistaja/ägare/owner Mikko Murtonen ja kasvattaja Cristina Andersson. IC Feronian Lilium Candidumin omistaja ja kasvattaja Anna Honkanen. Kuva: © Mikko Murtonen.
|
Veljesten jälkipyykki
Leon ja Ludwigin saattaminen yhteen tapahtuneen jälkeen jännitti kovasti. Leolla oli mahdollisesti jo hajua siitä, että Ludwigilla oli ollut tyttövieras. Henkisesti olimme varautuneet ottamaan yhteyttä eläinlääkäriin kastraation merkeissä nopeallakin aikataululla, jos pojat olisivat käyneet toistensa kimppuun asiattomin ottein. Veljekset suhtautuivat kuitenkin toisiinsa ihan tavanomaisesti, miten aina ennenkin, kun toinen on ollut jonkun aikaa pois kuvioista. Ludwig sai melkeimpä kovemman höykytyksen palattuaan pääsiäisen näyttelymatkalta Hollannista.
Toinen asia, mitä pelkäsimme, oli merkkailun alkaminen. Sitäkään ei tapahtunut ihan heti. Muutamaa viikkoa myöhemmin merkkailu käynnistyi pitkän kesätauon jälkeen, mutta sitä ei kestänyt viikkoa pidempään. Juhlamme saimme nauttia ilman hajuhaittaa.
Leon ja Ludwigin saattaminen yhteen tapahtuneen jälkeen jännitti kovasti. Leolla oli mahdollisesti jo hajua siitä, että Ludwigilla oli ollut tyttövieras. Henkisesti olimme varautuneet ottamaan yhteyttä eläinlääkäriin kastraation merkeissä nopeallakin aikataululla, jos pojat olisivat käyneet toistensa kimppuun asiattomin ottein. Veljekset suhtautuivat kuitenkin toisiinsa ihan tavanomaisesti, miten aina ennenkin, kun toinen on ollut jonkun aikaa pois kuvioista. Ludwig sai melkeimpä kovemman höykytyksen palattuaan pääsiäisen näyttelymatkalta Hollannista.
Toinen asia, mitä pelkäsimme, oli merkkailun alkaminen. Sitäkään ei tapahtunut ihan heti. Muutamaa viikkoa myöhemmin merkkailu käynnistyi pitkän kesätauon jälkeen, mutta sitä ei kestänyt viikkoa pidempään. Juhlamme saimme nauttia ilman hajuhaittaa.
Kuva 5: Kolmen yhteisen yön jälkeen IC Feronian Lilium Candidumin (EUR n 24) hellät otteet eivät enää saaneet EC Belagian Ludwigia (EUR e 22) syttymään. EC Belagian Ludwigin omistaja/ägare/owner Mikko Murtonen ja kasvattaja/uppfödare/breeder Cristina Andersson. IC Feronian Lilium Candidumin omistaja ja kasvattaja/ägare och uppfödare/owner and breeder Anna Honkanen. Kuva/Bild/Photo: © Mikko Murtonen
|
Lillistä tulee äiti!
Jännittäminen ei ollut ohi kuherruspäivien ja arkeen palaamisen jälkeen. Uskomatonta kuinka saattoikaan jännittää se, tuleeko Lillistä kantava vai ei. Lilli alkoi syömään aiempaa paremmin ja turkin väritys parani. Varmoiksi kantamisen merkeiksi noita ei kuitenkaan voinut lukea ja saimme odottaa lähes viimeiseen asti neljä viikkoa, ennen kuin Lillin nisät punertuivat oikealla tavalla ja saimme Annalta viestin ”Lillistä tulee äiti!” Lillin onnellisen odotuksen alkaminen julkistettiin niin Feronian kasvattajan kuin Eurooppalaiskissarenkaan kotisivuilla, mikä tuntui hienolta sulhasenkin lähipiirissä. Takaraivoon olivat painuneet erään kokeneen kasvattajan sanat siitä, että vasta synnytys todistaa kissan kantaneen. Kansainväliselle eläintenpäivälle 4.10.2006 osunut Lillin synnytys oli näin ollen kaikin puolin iloinen uutinen. Lilli synnytti viisi pentua, kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Pojat ovat ruskeatäplikkäitä (EUR n 24). Yksi tytöistä on kilpikonnatabby (EUR f 22) ja kaksi kilpikonnatäplikkäitä (EUR f 24). Tuore isä nukkui synnytyksen ajan toisella puolella kaupunkia oman olohuoneensa sohvalla. Isännän julistus ”Meidän Ludwig on isä!” |
ei katkaissut Ludwigin rauhaisaa unelmointia. Ehkä viiden pienokaisen isän onkin viisainta pyrkiä hallitsemaan täydellisesti hermonsa. Viereisellä sohvatuolilla levännyt velipoika Leo ei vaivautunut kääntämään edes kylkeään. Ludwig voi olla todella tyytyväinen tyttöystävävalintaan ja hääöiden seuraamuksiin. Leo odottaa vielä sitä oikeaa…
Tämä artikkeli on julkaistu Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n hallituksen luvalla. Julkaistu aiemmin Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n jäsenlehdessä Serry 3/2006.
Tämä artikkeli on julkaistu Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n hallituksen luvalla. Julkaistu aiemmin Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n jäsenlehdessä Serry 3/2006.