Pennun hinta on kulukorvaus kasvattajalle
Rotukissan pentuihin liittyy paljon kustannuksia jo ennen syntymää
Ennen isäkissan tapaamista emokissa käy eläinlääkärissä, jossa tutkitaan veriryhmä sekä otetaan verikokeet tarttuvan leukoosisairauden (FeLV) ja kissan immuunikadon (FIV) poissulkemiseksi. Lisätutkimuksena voidaan kissan turkista ottaa sieniviljely. Emokissan perusrokotukset ja madotukset hoidetaan ohjeiden mukaisesti. Eläinlääkärikäyntien lisäksi kasvattaja saa arvioita kissansa soveltuvuudesta kasvatukseen käymällä kissanäyttelyissä, joissa tuomarien lisäksi kasvattajakollegat kertovat näkemyksensä kissan sopivuudesta siitoskäyttöön ja antavat vinkkejä sopivista isäkissaehdokkaista. Pinkkitassun kissalan emokissat ovat yleensä käyneet ennen aikuisikää 2-4 näyttelyssä ja aikuisena noin 3 näyttelyssä. Näyttelyihin osallistuminen on osa siitoskissan laadunvarmistusta. Näyttelymaksun (noin 40 € kultakin näyttelykerralta) lisäksi näyttelyihin liittyy mm. matkakustannuksia.
Astutustilanteessa tuleva emokissa viedään sulhasensa luokse tai sulhanen tuodaan emokissan luo. Joskus kissat saattavat asua hyvinkin lähellä toisiaan, mutta useimmiten matkaa on enemmän, kymmeniä tai satojakin kilometrejä. Kissat voivat matkustaa monella eri tavalla, mutta matkustamisesta tulee joka tapauksessa kustannuksia (esimerkiksi matkaliput tai bensat). Yhtä astutuskertaa kohden tehdään kaksi edestakaista matkaa, koska kissat ovat yleensä muutaman päivän yhdessä eikä matkustavan kissan tuoja jää siksi aikaa odottamaan vaan palaa välissä kotiinsa. Tiineys ei välttämättä ala heti ensimmäisestä astutuskerrasta vaan kissat on saatettava usein yhteen useammankin kerran. Astutukseen liittyvät matkakustannukset maksaa yleensä emokissan omistaja eli kasvattaja.
Tiineyden aikana emokissan ruokahalu lisääntyy merkittävästi. Tiineyden aikana ei välttämättä synny eläinlääkärikustannuksia, mutta kasvattaja vie tiineenä olevan kissan hyvin herkästi eläinlääkärin arvioon, jos herää jotain tavanomaisesta poikkeavaa huolta. Eläinlääkärissä käydään esimerkiksi naaraan emättimestä tulevan verisen tai tulehdukselliselta vaikuttavan eritteen vuoksi. Perustutkimusten lisäksi tiineelle naaraalle tehdään tyypillisesti ultraäänitutkimus kohdussa olevien pentujen voinnin varmistamiseksi. Jos viimeisillään olevalta naaraalta on tarpeen selvittää odotettavissa olevien pentujen lukumäärä, emolle tehdään röntgentutkimus. Ultraääni- ja/tai röntgentutkimuksen sisältävä käynti eläinlääkärillä maksaa noin 120-170 €. Lisäksi voi tulla kustannuksia laboratoriotutkimuksista (esimerkiksi veri-, virtsa- ja emätineritetutkimukset). Synnytystä ja siihen liittyviä yllättäviä tilanteita varten varataan tietyt tavarat ja välineistö. Poikkeustilanteissa varaudutaan lähtemään eläinlääkäriin tarvittaessa myös päivystysaikaan keisarinleikkausta varten.
Kasvattaja maksaa pentujen isän omistajalle ns. astutuspalkkion. Tyypillisesti astutuspalkkio on etukäteen sovittu summa jokaista elävänä syntynyttä ja rekisteröitävää pentua kohden. Astutuspalkkion suuruus vaihtelee ja siihen voi vaikuttaa esimerkiksi isäkissan meritoituminen näyttelyissä tai sen hankintaan liittyneet poikkeukselliset kustannukset (mm. tuonti ulkomailta). Kasvattaja ja isäkissan omistaja sopivat astutuspalkkion, mutta viimekädessä palkkion suuruuden määrittelee isäkissan omistaja. Astutuspalkkiossa on myös huomioituina isäkissan veriryhmän tutkimiseen ja terveyden varmistamiseen (FeLV- ja FIV-testit) liittyvät kustannukset. Toisinaan astutuspalkkiossa on mukana myös isäkissan matkakustannuksia.
Pentu käy ennen uudelle omistajalle luovuttamista vähintään kaksi kertaa eläinlääkärin vastaanotolla. Eläinlääkärin terveystarkastuksen lisäksi vastaanotoilla annetaan perusrokotukset. Lisäksi eläinlääkäri asettaa pennulle tunnistussirun. Ulkomaille muuttavalle pennulle annetaan perusrokotusten lisäksi rabiesrokotus ja eläinlääkäri kirjoittaa eläinpassin. Ennen luovutusikää kasvattaja antaa pennuille ja emolle useita kertoja matolääkityksen.
Pentu rekisteröidään Suomen Kissaliitto ry:n rekisteriin. Kasvattajan maksama rekisteröintimaksu on 34 € pennulta. Todistuksena rekisteröinnistä pennulla on uudelle omistajalle luovutettaessa rekisterikirja. Kasvattaja pyytää Kissaliitosta ulkomaille muuttavalle pennulle maksullisen siirtoilmoituksen (transfer).
Pentu elää kasvattajan kustannuksella noin 14 viikkoa. Pentu syö eläinkaupan erityisen laadukkaita pentujen kuiva- ja märkäruokia (esimerkiksi Royal Canin ja Hill's), päivittäistavarakaupoista saatavia pentukissojen märkäruokia (esimerkiksi Latz Kitten ja Whiskas Kitten) ja tuoretta lihaa (porsasta ja broileria). Pennun vessassa on alkuun puupellettejä ja myöhemmin hyvälaatuista eläinkaupassa myytävää hienojakoista hiekkaa (esimerkiksi EverClean).
Pennun hankintahinta on hyvin pieni osa kissan elämänaikaisia kustannuksia. Olen pitänyt omiin kissoihini liittyen aikanaan kustannuskirjanpitoa ja kirjoittanut siitä jutun Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n jäsenlehteen Serryyn. Kirjanpitoni mukaan yhden kissan keskimääräiset kustannukset ovat 90-100 € kuukaudessa (vuoden 2005 hintataso). Keskimääräisiin kustannuksiin on laskettu mukaan ruoka- ja hiekkakustannusten lisäksi mm. tavanomaiset vuosittaiset rokotuskäynnit eläinlääkärissä ja vakuutusmaksut. Sen sijaan kustannukset eivät sisällä näyttelykustannuksia. Kissan perusylläpito maksaa näin ollen noin 1100-1200 € vuodessa. Eurooppalainen on useimmiten pitkäikäinen kissa, joka voi elää 15-20 vuotiaaksi.
Astutustilanteessa tuleva emokissa viedään sulhasensa luokse tai sulhanen tuodaan emokissan luo. Joskus kissat saattavat asua hyvinkin lähellä toisiaan, mutta useimmiten matkaa on enemmän, kymmeniä tai satojakin kilometrejä. Kissat voivat matkustaa monella eri tavalla, mutta matkustamisesta tulee joka tapauksessa kustannuksia (esimerkiksi matkaliput tai bensat). Yhtä astutuskertaa kohden tehdään kaksi edestakaista matkaa, koska kissat ovat yleensä muutaman päivän yhdessä eikä matkustavan kissan tuoja jää siksi aikaa odottamaan vaan palaa välissä kotiinsa. Tiineys ei välttämättä ala heti ensimmäisestä astutuskerrasta vaan kissat on saatettava usein yhteen useammankin kerran. Astutukseen liittyvät matkakustannukset maksaa yleensä emokissan omistaja eli kasvattaja.
Tiineyden aikana emokissan ruokahalu lisääntyy merkittävästi. Tiineyden aikana ei välttämättä synny eläinlääkärikustannuksia, mutta kasvattaja vie tiineenä olevan kissan hyvin herkästi eläinlääkärin arvioon, jos herää jotain tavanomaisesta poikkeavaa huolta. Eläinlääkärissä käydään esimerkiksi naaraan emättimestä tulevan verisen tai tulehdukselliselta vaikuttavan eritteen vuoksi. Perustutkimusten lisäksi tiineelle naaraalle tehdään tyypillisesti ultraäänitutkimus kohdussa olevien pentujen voinnin varmistamiseksi. Jos viimeisillään olevalta naaraalta on tarpeen selvittää odotettavissa olevien pentujen lukumäärä, emolle tehdään röntgentutkimus. Ultraääni- ja/tai röntgentutkimuksen sisältävä käynti eläinlääkärillä maksaa noin 120-170 €. Lisäksi voi tulla kustannuksia laboratoriotutkimuksista (esimerkiksi veri-, virtsa- ja emätineritetutkimukset). Synnytystä ja siihen liittyviä yllättäviä tilanteita varten varataan tietyt tavarat ja välineistö. Poikkeustilanteissa varaudutaan lähtemään eläinlääkäriin tarvittaessa myös päivystysaikaan keisarinleikkausta varten.
Kasvattaja maksaa pentujen isän omistajalle ns. astutuspalkkion. Tyypillisesti astutuspalkkio on etukäteen sovittu summa jokaista elävänä syntynyttä ja rekisteröitävää pentua kohden. Astutuspalkkion suuruus vaihtelee ja siihen voi vaikuttaa esimerkiksi isäkissan meritoituminen näyttelyissä tai sen hankintaan liittyneet poikkeukselliset kustannukset (mm. tuonti ulkomailta). Kasvattaja ja isäkissan omistaja sopivat astutuspalkkion, mutta viimekädessä palkkion suuruuden määrittelee isäkissan omistaja. Astutuspalkkiossa on myös huomioituina isäkissan veriryhmän tutkimiseen ja terveyden varmistamiseen (FeLV- ja FIV-testit) liittyvät kustannukset. Toisinaan astutuspalkkiossa on mukana myös isäkissan matkakustannuksia.
Pentu käy ennen uudelle omistajalle luovuttamista vähintään kaksi kertaa eläinlääkärin vastaanotolla. Eläinlääkärin terveystarkastuksen lisäksi vastaanotoilla annetaan perusrokotukset. Lisäksi eläinlääkäri asettaa pennulle tunnistussirun. Ulkomaille muuttavalle pennulle annetaan perusrokotusten lisäksi rabiesrokotus ja eläinlääkäri kirjoittaa eläinpassin. Ennen luovutusikää kasvattaja antaa pennuille ja emolle useita kertoja matolääkityksen.
Pentu rekisteröidään Suomen Kissaliitto ry:n rekisteriin. Kasvattajan maksama rekisteröintimaksu on 34 € pennulta. Todistuksena rekisteröinnistä pennulla on uudelle omistajalle luovutettaessa rekisterikirja. Kasvattaja pyytää Kissaliitosta ulkomaille muuttavalle pennulle maksullisen siirtoilmoituksen (transfer).
Pentu elää kasvattajan kustannuksella noin 14 viikkoa. Pentu syö eläinkaupan erityisen laadukkaita pentujen kuiva- ja märkäruokia (esimerkiksi Royal Canin ja Hill's), päivittäistavarakaupoista saatavia pentukissojen märkäruokia (esimerkiksi Latz Kitten ja Whiskas Kitten) ja tuoretta lihaa (porsasta ja broileria). Pennun vessassa on alkuun puupellettejä ja myöhemmin hyvälaatuista eläinkaupassa myytävää hienojakoista hiekkaa (esimerkiksi EverClean).
Pennun hankintahinta on hyvin pieni osa kissan elämänaikaisia kustannuksia. Olen pitänyt omiin kissoihini liittyen aikanaan kustannuskirjanpitoa ja kirjoittanut siitä jutun Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n jäsenlehteen Serryyn. Kirjanpitoni mukaan yhden kissan keskimääräiset kustannukset ovat 90-100 € kuukaudessa (vuoden 2005 hintataso). Keskimääräisiin kustannuksiin on laskettu mukaan ruoka- ja hiekkakustannusten lisäksi mm. tavanomaiset vuosittaiset rokotuskäynnit eläinlääkärissä ja vakuutusmaksut. Sen sijaan kustannukset eivät sisällä näyttelykustannuksia. Kissan perusylläpito maksaa näin ollen noin 1100-1200 € vuodessa. Eurooppalainen on useimmiten pitkäikäinen kissa, joka voi elää 15-20 vuotiaaksi.
EUR tarkoittaa eurooppalaiskissaa
Pinkkitassun kissalan kotisivuilla lyhenne "EUR" tarkoittaa aina eurooppalaiskissaa ja sitä käytetään tyypillisesti kissan nimen jälkeen sulkeisiin kirjoitettuna kertomaan kyseisen eurooppalaiskissan väri ja kuvio - esimerkiksi Pinkkitassun Bette (EUR f 22) tarkoittaa Pinkkitassun Betten olevan väriltään kilpikonnaruskea ja kuvioltaan tabby kissa, joka on rodultaan eurooppalainen. Toki myös numeroiden pienuudesta voi päätellä, etteivät kissan nimen perässä olevat luvut liity millään tavalla kissasta maksettavaan kulukorvaukseen, joka on selkeästi enemmän kuin vain kymppejä. Kun näillä kotisivuilla puhuttaan rahasummista, euroista käytetään merkkiä € tai rahamäärää tarkoittavan luvun jälkeen kirjoitettaan sana "euro" asianmukaisesti taivutettuna.
|
Kissa perheenjäsenenä maksaa
Olennaisinta kissanpentua hankkiessa on miettiä, onko uudella perheellä varaa keskiarvoisesti noin tuhat euroa vuodessa maksavaan kissan perushuolenpitoon. Kasvattajalle pennun hinta korvaa pennusta aiheutuneet kustannukset. Kun pennun uusi perhe on valmis maksamaan pennusta siitä pyydettävän hinnan, on se kasvattajalle eräänlainen "vakuutus" sen suhteen, että perheellä todennäköisesti on varaa myös pitää uudesta perheenjäsenestään asianmukaisesti huolta. Jos kissan perushuolenpidon kustannukset tuntuvat sinusta liian suurilta, älä hanki minkään hintaista kissaa. Kissan perushuolenpidon kustannukset eivät riipu millään tavalla pennun hinnasta. Maksutta saatukin kissa tulee vuosi- ja elämänkaaritasolla vähintään yhtä kalliiksi kuin pentu, jonka aiheuttamat kustannukset on korvattu kasvattajalle.
|
Kulukorvauksessa ei ole tinkimisvaraa
Rekisteröidyn eurooppalaiskissanpennun hinnalla pyritään kattamaan kustannukset, jotka pennusta on aiheutunut kasvattajalle. Pennun hinta on noin 3-5 % kissan elämänaikaisista kokonaiskustannuksista. Koska kissojen kasvatus on harrastus eikä pennun hinnassa ei ole voittomarginaalia, pennun hinta ei ole neuvoteltavissa eikä tingittävissä. Tinkiminen herättää helposti epäilyn, ettei pennusta kiinnostuneella ole varaa kissan hyvinvoinnista huolehtimiseen. Sama epäily herää pennusta kiinnostuneisiin, jotka kysyvät hintaa ennen kuin ovat kunnolla esitelleet itsensä ja perustelut pentuhankinta-ajatukselleen. Vastuullinen kasvattaja haluaa varmuuden siitä, että pennun omistajalla on varaa pitää kissaa, ja pennusta syntyneiden kulujen korvaaminen kasvattajalle on yksi keino varmistua asiasta.
|